Thomas Joinerin Malli Itsemurhariskistä



Screen Shot 2020-04-20 at 3.52.16 PM.png

Kirjassaan “Miksi ihmiset kuolevat itsemurhan kautta?” Thomas Joiner (2006) käy läpi monia malleja, joita on tehty viime vuosikymmeninä. Hänen kehittämänsä interpersoonallinen psykologinen malli on hyvin hyödyllinen työpaikoilla tapahtuvaan  itsemurhariskien arviointiin. Joinerin mallin mukaan itsemurhakriisin yhteydessä ihminen ei pelkästään halua kuolla, vaan on menettänyt kykynsä itsesuojeluun. (Kuvio 1)

Toisin sanoen Joinerin mukaan halu kuolla sisältää kaksi psykologista kokemusta: ensinnäkin kokemuksen siitä, että on taakka toisille ja toiseksi kokemuksen ulkopuolisuudesta, että ei ole yhteydessä muihin eikä osana jotain isompaa kokonaisuutta.Ensimmäinen kokemus on sisäinen kokemus, johon ei vaikuta se, miten muut ulkopuolella näkevät tilanteen, vain se on merkittävää, minkälaiseksi henkilö itse näkee itsensä suhteessa muihin ihmisiin. Usein kokemus on “ On läheisilleni arvokkaampi kuolleena kuin elävänä”  Itsetuhoinen ihminen on usein menettänyt syyn elää. Toinen kokemus pettymys yhteyden puuttumiseen liittyy sosiaalisiin suhteisiin. ihmisinä olemme tuomittuja  sosiaalisuuteen eli elämään vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja jos nuo suhteet katkeavat ja vuorovaikutus loppuu, kärsimme eristäytymisestä.

Sellaisenaan kumpikaan näistä  (kokemus että olen taakka läheisilleni ja ulkopuolisuuden kokemus) ei aja ihmistä kohti kuolemaa, mutta molemmat yhdessä yksilön tietyn ominaisuuden nimittäin rohkeuden tai pelottomuuden kanssa johtaa isoon itsemurhariskiin.Syntymästä lähtien ihmisellä on voimakas itsesäilytysvaisto. Joiner esittää, että jos yksilö on joutunut elämänsä aikana kokemaan useita tuskallisia / traumaattisia kokemuksia,  se on voinut lamaannuttaa kuoleman ja kivun pelon, jolla on yhteys itsemurhaan. Nämä tuskalliset kokemukset voivat liittyä traumoihin tai hyväksikäyttöön, mutta ne voivat  liittyä myös riskikäyttäytymiseen, kontaktilajeissa saatuihin vammoihin ja esim. ampuma-aseiden tai myrkkyjen kanssa toimimiseen. Tämä selittää myös sen miksi aiempi itsemurhayritys on itsemurhan vahvin ennuste. Kuitenkin siis pelkästään em. mainitut tuskalliset kokemukset, jotka lamaannuttavat kyvyn kokea pelkoa, tai kuolemaa halveksiva käytös eivät pelkästään sinällään ennusta itsemurhaa. Itsemurhariski kasvaa, kun halu kuolla ja rohkeus, molemmat ovat olemassa yhtäaikaa.