Cal Beyer: Miten löysin merkityksen elämääni työkaverini itsemurhan jälkeen

Kirjoittaja Emily Alvarez

Kokemusasiantuntijoiden tarinat vähentävät mielenterveyden ongelmiin ja itsemurhiin  liittyvää leimaamista ja ne voivat innostaa ihmisiä mukaan vaikuttamaan asioihin. Esiintymiskierrokset antavat kasvot itsemurhien ehkäisyliikkelle ja rohkaisevat hakemaan apua. Tässä kokemusasiantunijoiden esitysten sarjassa kerrotaan, minkälainen on läheisensä itsemurhan kautta menettäneen tarina ja miten he etsivät elämälleen merkitystä läheisen kuoleman jälkeen.

Cal Beyer on toimitusjohtaja Sally Spencer-Thomasin ystävä ja tukee organisaatiotamme. Hän menetti työtoverinsa 2015 helmikuussa ja on sen jälkeen halunnut toimia itsemurhien ehkäisemiseksi. Cal haluaa jakaa oman tarinansa siitä, mitä tapahtui ja mitä siitä seurasi.

Tässä on hänen tarinansa:

Menetin hyvän ystäväni ja työkaverini itsemurhalle 23. helmikuuta 2015. Hänen nimensä oli Jeff. Hän kuoli 51-vuotiaana. Häneltä jäi vaimo ja 3 aikuista lasta. Hän jätti jälkeensä myös ison joukon ystäviä ja muita läheisiä, jotka olivat aivan ymmällään kun kuulivat että Jeff oli tappanut itsensä.Monet meistä tiesivät, että hänellä oli välillä kausia, jolloin hän oli surullinen ja vetäytyvä.Kukaan meistä ei aavistanut , että hän häilyi pimeyden ja epätoivon jyrkänteellä pitkään.

Minä palkkasin Jeffin, kun työskentelin start up -yrityksessä. Työskentelimme yhdessä 7 vuotta. Olimme työkavereita ja myöhemmin meistä tuli myös yksityiselämässä ystäviä.

Jeff oli hyvin pitkä ja iso mies. Hän oli lempeä jättiläinen.Yksi hänen parhaista puolistaan oli huumorintaju ja hän sai lukuisia lempinimiä kuten “pikkuinen” tai “Iso jäbä”. Jeff rakasti kalastusta. Hän oli koukussa kalastukseen. Kalastus oli luultavasti hänelle elämän tarkoitus. Kalastus sai Jeffiin eloa. Jef tykkäsi jakaa kalastusukokemuksia muiden kanssa.

Jeff oli lojaali ja riippuvainen muista. Hän oli poikkeuksellinen tiimin jäsen. Tiimin jäsenenä hän auttoi muita onnistumaan projekteissan. Hän oli terävä ja kekseliäs metodisella tavalla.

Jeff kiitti minua jo kauan sitten siitä, että arvostan häntä työntekijänä ja ihmisenä.

Me kehitimme nopeasti tehokkaan työtoveruussuhteen, josta kasvoi myös henkilökohtainen ystävyys. Hän on yksi niistä miehistä, joille saatoin avautua omista asioistani. Vaikka minä en kalasta ja olin vain kerran hänen mukaan kalassa,  meillä oli pyyteetön ystävyyssuhde ja todella välitimme toisistamme. Hän hyväksyi minut eikä koskaan tuominnut minua.Hän ystävystyi myös vaimoni ja lasteni kanssa. Tiesin, että jos joskus tarvitsin apua, hän olisi valmis auttamaan.

Lapseni tykkäsivät Jeffistä, koska hän oli aidosti kiinnostunut heistä.Hän kertoi lapsilleni, että minä olin ylpeä isä ja puhuin lapsistani myös työpaikalla. Olimme aitoja ystäviä jo kauan sitten.

Tykkäsimme vitsailusta työpaikalla. Keksimme piloja toisistamme ja muista työkavereista.Joidenkin pilojen suunnitteluun ja valmisteluun meni montaa päivää. Jeffistä ja minusta  tuli näissä tilanteissa esiin sisäiset lapsemme. Pilat saivat meidät nauramaan ja muistelimme niitä vielä vuosia jälkeenpäin.

Jeff sai minut keski-ikäisenä nauramaan enemmän kuin kukaan muu.

Kun Jeff kuoli, oma suremiseni siirtyi, koska halusin pysyä rauhallisena ja  olla Jeffin perheen ja Jeffin työkavereiden tukena. Yritin yhdistää Jeffin perheen ja Jeffin työtoverit.Tuolla tavalla toimin usein.Menen kriisimoodiin ja yritän auttaa muita ensin ja sitten vasta myöhemmin käsittelen asiaa omakohtaisesti.

Sisälläni tunsin syyllisyyttä.Kunpa en olisi vaihtanut työpaikkaa vaan jäänyt Jeffin esimieheksi. Olisinko silloin nähnyt, mitä oli tulossa? Olisiko minun pitänyt tehdä jotakin? Tosiasia on, että pidimme yhteyttä muuttoni jälkeen ja aina kun kävin paikkakunnalla otin yhteyttä Jeffiin.

Jeffin perheen avoimuus Jeffin itsemurhasta ja siitä, että Jeff oli pitkään kärsinyt mielenterveysongelmista oli vapauttavaa. Se mahdollisti minulle ja perheelleni suremisen avoimesti. Se auttoi meitä ymmärtämään, miten rankkaa elämä Jeffille oli. Minua helpotti myös kuulla, että Jeff tapasi kirkkonsa pappia viikoittain ennen kuolemaansa.

Kun yksi Jeffin tyttäristä luki muistotilaisuudessa kirjoittamani muistelon Jeffistä, koin että ympyrä sulkeutui. Minulle oli tärkeää, että Jeffin perhe ymmärsi,  kuinka tärkeä ihminen Jeff oli minulle.

Olin syvästi kiintynyt Jeffiin ja tiedän, että Jeff tiesi sen.

Kunnioitan Jeffin muistoa tekemällä sitä, minkä osaan parhaiten eli johtaja rakennusteollisuudessa. Laajensin ponnisteluja mielenterveyden edistämisessä ja itsemurhien ehkäisyssä. Kirjoitan ja puhun itsemurhien ehkäisystä hänen muistokseen. Kunnioitan Jeffin perhettä rukoilemalla heidän puolestaan ja pitämällä heihin yhteyttä. Kerron heille miten itsemurhien ehkäisytoiminta etenee.Muistelen ystävyyttä Jeffin kanssa. Jaan hauskoja muistoja muiden kanssa.

Jo ennen Jeffin kuolemaa tein yhteistyötä Sally Spencer-Thomasin kanssa. Työskentelin hänen kanssaan  vuonna  2010 Itsemurhien ehkäisy työpaikoilla -työryhmässä ensimmäisenä jäsenenä USA:n National Action Alliance for Suicide Prevention -järjestössä. 2014 Sally kutsui minut uudelleen työryhmään toteuttamaan hanketta, jossa tavoitteena oli mielenterveyden edistäminen ja itsemurhien ehkäisytyön käynnistäminen rakennusteollisuudessa. Kun Sally pyysi minua osallistumaan Valkoisen talon tilaisuuteen “ Keskustelu miesten terveydestä” tammikuussa 2016, koin, että olin saanut jotain merkityksellistä aikaan.Nimitys ja kutsu National Action Alliance for Suicide Prevention`in johtoryhmään voimaannutti minua edelleen. Se tarjosi mahdollisuuden puhua suuremmalle yleisölle, tuoda esiin rahoitustarpeita, rekrytoida auttajia ja rakentaa yhteistyötä mielenterveyden edistämisessä ja itsemurhien ehkäisyssä.

Jeffin leski Jane on kertonut,miten ylpeä Jeff hänen mielestään olisi siitä, että teen työtä  itsemurhien ehkäisemiseksi ja mielenterveyden edistämiseksi rakennusteollisuudessa. Janen mielestä Jeff olisi kiitollinen, että itsemurhan taustasyitä avataan ja lisätään ymmärrystä aiheesta.

Rohkaisen jokaista, jota itsemurha on koskettanut, tarttumaan toivoon. Voi luottaa siihen, että kovaa maata löytyy vielä jalkojen alle. Etsi selityksiä ja vältä tuomitsemista ja syyttämistä. Hyväksy tosiasiat. Anna itsellesi anteeksi ne sanat, mitkä jätit sanomatta ja ne sanat jotka sanoit. Mieti hyviä muistoja ja kokemuksia. Muistele suhdettanne. Pidä yllä muistoa. Jaa se muiden kanssa. Pidä yhteyttä ihmisiin, älä eristäydy. Päästä tunteesi esiin:anna kyynelten virrata vuolaasti ja usein.